Näkymä Jokhangin luostarin katolta, 2006. Kuva Axel Christophersen.
Amulettikotelo, kutsutaan myös matka-alttariksi. Kotona sen paikka on alttarilla. Oppi Untrachtin kokoelma. Kuva: Rauno Träskelin.
Cham-rituaalitanssija. Tanssien avulla taltutetaan kielteiset voimat ja esteet ja varmistetaan suotuisat olosuhteet esimerkiksi uudelle vuodelle. Kathmandu, 1963. Kuva: Oppi Untracht.
Kuva: Axel Christophersen.
Tiibet: Rannerengas. Kuva Rauno Träskelin/Oppi Untrachtin kokoelmat.
Uusi vuosi ja uudet vaatteet. Tiibetiläiset teettävät uudeksi vuodeksi uuden vaateparren. Miehen suuri, lampaanturkiksella vuorattu pussimainen puku ulottuu polven alapuolelle. Pitkät hihat suojaavat käsiä kylmältä. Työskennellessä, tai kun halutaan esitellä värikästä aluspuseroa, paljastetaan toinen olkapää ja tarpeeton hiha kietaistaan vyötäisille.
Jianzha/Amdo, joulukuu 2007. Kuva: Tiina Hyytiäinen.
Tiibet-näyttely Museokeskus Vapriikissa 11.1.2009 asti
Tiibetin kulttuuria esittelevän näyttelyssä on esillä on noin 350 esinettä, rikkaasti koristeltuja loisteliaita rituaaliesineitä, veistoksia, thangka-maalauksia, upeita koruja, mattoja ja huonekaluja. Uskonnollinen symboliikka näkyy kaikkein arkisimmissakin esineissä. Näyttely on avoinna Vapriikissa 11.1.2009 asti.
Tiibet on mahtava ylänköalue. Siellä sijaitsevat maailman korkeimmat lumiset huiput ja sieltä Aasian suuret joet saavat alkunsa. Aikojen saatossa Tiibet on ollut sekä yhtenäinen suurvalta että itsenäinen kansallisvaltio, mutta myös hajanainen joukko erillisiä heimoalueita ja pieniä kuningaskuntia.
Tiibetiläisiä sanotaan maailman uskonnollisimmaksi kansaksi. He myös rakastavat kirkkaita värejä, koruja ja koristeita. Vapriikin Tiibet-näyttelyssä esillä on kulttuurin koko kirjo, kylien maanviljelijät, aron paimentolaiset ja luostarien munkit ja nunnat.
Perinteinen Tiibetin kulttuuri jakaantuu kolmeen osaan: aroon, kylään ja luostariin. Paimentolaiset elävät ruohoaroilla jakkeineen ja maanviljelijöiden elämää säätelee vuodenkierto. Luostarit huolehtivat hengellisistä tarpeista. Perinteinen yhteiskuntajärjestelmä, johon kuului monimutkainen maallisen ja hengellisen vallan liitto, säilyi jokseenkin ennallaan vuoteen 1959, Dalai-laman maastapakoon saakka. Kiinan Tiibetissä toimeenpanemat uudistukset ja kulttuurivallankumous saivat 1960–1970-luvuilla aikaan sekasortoa ja suurta aineellista ja henkistä tuhoa.
Viime vuosien tiibetiläisyyden uusi tuleminen kertoo kulttuurin sisäisestä sitkeydestä. Elpyminen on ollut nopeaa erityisesti Kiinan tiibetiläisalueilla Amdossa ja Khamissa. Elpyminen ei tarkoita välttämättä taloudellista menestymistä. Jäykkä kulttuurin kolmijako on estänyt tiibetiläistä yhteiskuntaa kehittymästä joustavasti ja monipuolisesti. Tiibetiläisillä onkin nyt edessään valtava haaste: miten tasapainotella perinteisen elämäntavan säilyttämisen ja kehittämisen välillä?
Vapriikin näyttelyyn liittyy kirja Muuttuva Tiibet. Se on Tiibetin historiaa, kulttuuria ja nykypäivän haasteita valottava perusteos, jonka artikkelit perustuvat suomalaisten tutkijoiden viime vuosien kenttätyöaineistoihin. Kirja ilmestyy myös englanniksi. Teos on nyt ajankohtaisempi kuin koskaan!
Tiibet –näyttelyyn liittyviä tapahtumia järjestetään Vapriikissa syksyllä 2009. Tulossa on mm. luentosarja yhteistyössä Tampereen työväenopiston kanssa.
